Meillä kaikilla on juuret

Navigoi: Edellinen ajanjakso - Seuraava ajanjakso - Historian pääsivu

Uukuniemi Suomen itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä

Suomi itsenäistyy

1900-luvulla muutos elämänmenoon oli jälleen edessä. Suomi pyrittiin venäläistämään, kun Venäjällä päädyttiin lujittamaan otetta maan reuna-alueista turvallisuuspoliittisista syistä. Suomeen 1878 perustettu oma armeija lakkautettin 1901 osana maahan kohdistettuja sortotoimia. Yhtenäistämistoimiin ryhdyttiin myös muilla hallinnonaloilla.

Ensimmäinen maailmansota myllersi Euroopan rajat perusteellisesti. Kesällä 1917 perustettiin ensimmäiset suojeluskunnat Suomeen vastapainona Suomen oman armeijan lakkauttamiselle. Uukuniemellekin perustettiin kuntakokouksen päätöksellä "kunnallinen järjestysmiehistö". Uukuniemeläisten vapaussotaan joutumiseen liittyy eräs myöhemmin merkittäväksi nousut seikka. Annan tässä Eino Toiviaisen kertoa sen (Uukuniemi-kirja, s. 164):

Näinä aikoina alkoi myöskin muista Laatokan Karjalan kunnista saapua miehiä Sortavalaan ---. Kutsujien taholta pidettiin tärkeänä, että saapuvat olivat vapaaehtoisia. Myöskin uukuniemeläisten johtajalta tiedusteltiin, ovatko hänen miehensä vapaaehtoisia. Hän sanoi näitten miestensä, joitten ikä vaihteli 17-50 vuoteen, kyllä lähteneen ilman pakkoa, mutta jos kuntakokouksen --- päätökseen perustuvaa käskyä on pidettävä pakollisena määräyksenä, ei hänen joukkonsa ole vapaaehtoisista kokoonpantu.

--- Kun näinä aikoina alettiin suunnitella Suomen armeijaa uudelleen, ajateltiin sen kantajoukoksi värvättyä miehistöä, mutta tämä ajatus ei saanut ainakaan Karjalassa kannatusta. Silloin Jännes, viitaten saavuttamansa "kutsunnan" kokemuksiin Uukuniemellä, esitti eräälle kenraali Mannerheimin esikunnassa palvelevalle henkilölle yleisten kutsuntojen toimeenpanemista koko maassa. Aluksi hänen ehdotuksellensa suopeasti hymyiltiin - , mutta muutaman viikon perästä julistettiin toimeenpantavaksi kutsunnat v.1872 asevelvollisuuslain perusteella!

Vaikeiden sorron aikojen päätteeksi, Venäjän vallankumouksen yhteydessä Suomi itsenäistyi omaksi valtiokseen 1917. Maa ajautui samantien sisällissotaan. Laatokan pohjoispuoli päätyi suojeluskuntien valvontaan osaksi hallituksen "valkoista" Suomea. Karjalassa "punaiset" (pääosin työväkeä ja maahan jääneitä venäläisiä sotilaita) olivat vallassa linjan Joutseno-Jääski-Antrea-Heinjoki-Muolaa-Valkjärvi-Rautu-Laatokka eteläpuolella.

Karjalan kannaksesta tuli yksi sisällissodan verisimmistä näyttämöistä. Punaisia pakeni jonkin verran Venäjän eli vastaperustetun Neuvostoliiton puolelle. Suomen rajat vahvistettiin Tarton rauhassa 1920. Aluksi eläteltiin toiveita myös itäisimmän Karjalan liittämiseksi Suomeen, mutta näin ei tapahtunut. Sisällissodassa kaatui 17 miestä Uukuniemeltä.

Talouskasvun aika

Seuraväkeä Kummussa 1920-30-luvuilla

Hengelliset seurat olivat sata vuotta sitten olennainen osa uukuniemeläisten elämää. Kuvassa seuraväkeä Kummun kansakoulun pihalla noin 1920-30-luvulla.

Suomen itsenäistymisen jälkeen koko maan talous oli kasvussa. Uukuniemellä perustettiin osuuskassoja ja erilaisia maatalouden kehittämiseen tarkoitettuja yhdistyksiä. Jo ennen sotaa, 1916 perustettu Mensuvaaran Osuuskauppa laajeni moneen otteeseen, kunnes 1930-luvulla toimialueena oli käytännössä koko Uukuniemi ja nimeksi muutettiin Uukuniemen Osuuskauppa.

Suojeluskunta perustettiin virallisesti 1919. Oma suojeluskuntatalo valmistui kuitenkin vasta vuonna 1937. Uukuniemi-kirjan mukaan suojeluskuntatalon vihkiäisjuhla oli yksi suurimmista juhlista, joita Uukuniemellä on koskaan vietetty: juhlaan osallistui noin 7000 henkeä. Samalla paljastettiin Ristlahden taistelun (1614) muistomerkki. Sortavalan suojeluskuntapiirin piiripäällikkö Kaarlo Raunio, kirjoittajan aviopuolison isoisoisä, oli mukana tilaisuudessa.

Mielenkiintoista näin jälkikäteen on, että Ristlahdessa savolaiset voittivat venäläis-karjalaiset joukot, joihin todennäköisesti kuului myös silloisia uukuniemeläisiä, ja muistomerkki pystytettiin nimenomaan savolaisten voittajien, ei taistelun hävinneiden karjalaisten kunniaksi.

Uukuniemen suojeluskunta antoi merkittävän panoksensa Uukuniemen kansanvalistus- ja raittiustoimintaan samoin kuin kasvatti monta urheilijaa. Uukuniemellä tehtiin myös lottatyötä. Suojeluskunnat ja lottajärjestöt lakkautettiin Suomesta välirauhansopimuksen perusteella 1944.

Uukuniemen kartta

Uukuniemi vuonna 1939. Punainen viiva kuvaa Pariisin rauhansopimuksessa 1947 vahvistettua rajaa.

Talvi- ja jatkosota muuttavat kaiken

1930-luvulla Uukuniemellä oli 6000 asukasta. Syyskynnöt jäivät kesken monilla uukuniemeläispelloilla syksyllä 1939, kun vasta parinkymmenen vuoden ikäisen valtion historian pahin sota kolkutteli itärajalla. Ensin miehet kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin Lahdenpohjaan. Sitten pieni maa oli sodassa. Uukuniemen miehet vietiin taistelemaan kotikunnasta pohjoiseen, Kollaan alueelle.

Uukuniemellä uskottiin vahvasti omien voittoon ja lahjoitettiin sotaväen tarpeisiin kaikki, mikä liikeni: piikkilangat laidunten reunoilta, pullot, sukset ja lakanakankaat. Naiset ompelivat varusteita armeijalle ja samalla kuuntelivat radiosta tietoja tuttujen miesten kohtaloista. Sodan jylinä kantautui Kannaksen ja Kollaan taistelupaikoilta Uukuniemelle asti.

Maaliskuussa 1940 tieto sodan päättymisestä oli tyrmistyttävä. Suurin osa pitäjästä jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle ja edessä oli joukkomuutto länteen. Yli 4000 ihmistä siirtyi Pohjanmaalle ja Ouluun. Kunnantoimisto siirrettiin ensin Vihantiin ja myöhemmin Ylivieskaan. Kirkkoherranvirasto sijoitettiin Raaheen.

Uusi sota alkoi kesäkuussa 1941. Päämääränä oli valloittaa Talvisodassa hävitty alue takaisin ja sen ohella "vapauttaa Itä-Karjala". Taistelu taistelulta suomalaiset valtasivat Uukuniemenkin kyliä takaisin. Elokuun puolivälin 1941 tienoilla vanha Uukuniemi oli vallattu takaisin.

Jatkosodan hyvä alku rohkaisi evakkoja muuttamaan takaisin rajan taakse jääneisiin kyliin. Osa taloista oli jo siirretty toisiin kyliin, osa poltettu ja osasta viety ikkunat, ovenkahvat ja lukot rakennustarvikkeiksi. Uskossa elämän jatkumiseen Uukuniemellä käytiin jälleen kyntämään tuttuja peltoja ja rakentamaan tuhotun tilalle uutta. Sodan päättämiseksi ei kuitenkaan ollut näkyvissä minkäänlaista ratkaisua. Karjalan kannaksen ja Itä-Karjalan valtauksen hintana sen sijaan oli menetetty jo 80000 suomalaismiestä.

Vuoden 1942 alussa Suomen joukot ryhmitettiin asemasotaa varten. Suomi oli saanut liittolaisekseen Saksan, jolta kuitenkin voimat loppuivat monen rintaman sodankäynnissä. Neuvostoliiton hyökättyä Kannaksella ylivoimaisesti kesällä 1944 uukuniemeläisten oli jälleen jätettävä kotinsa, tällä kertaa lopullisesti. Välirauhansopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1944. Uukuniemi menetti sodissa noin 240 miestä ja 5/6 alueestaan. Suurin osa uukuniemeläisistä siis joutui muuttamaan pysyvästi muualle Suomeen. Länteen vievät tiet täyttyivät jälleen karjalaisista ja heidän omaisuudestaan. Muutamat saivat uuden kodin tynkä-Uukuniemeltä mutta useimmat jatkoivat satoja kilometrejä länteen uusille asuinsijoille. Suomen ja Uukuniemen nykyinen itäraja vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksessa 10.2.1947.

Linkkejä

Seuraavien linkkien kautta saa lisää tietoa historian tapahtumista. Lisää linkkejä Linkit-sivulta.

Navigoi: Edellinen ajanjakso - Seuraava ajanjakso - Historian pääsivu