Meillä kaikilla on juuret

Navigoi: Edellinen ajanjakso - Seuraava ajanjakso - Historian pääsivu

Sotienjälkeinen aika

Moni joutui aloittamaan sotien jälkeen elämänsä kokonaan alusta. Sota vei monelta uukuniemeläiseltä kodin, puolison tai muun perheenjäsenen. Jälleenrakennus oli valtava urakka. Suurin osa uukuniemeläisistä rakensi elämäänsä kaukana Uukuniemestä. Tynkä-Uukuniemellä, Suomen uuden itärajan puristuksiin jääneissä kylissä valtavan Neuvostoliiton naapurina asui parisentuhatta uukuniemeläistä.

Uukuniemelle jäi kolme koulua ja kirkko. Pidettiin itsestään selvänä, että seurakunta jatkaisi itsenäisenä, jäihän kirkko, pappilat, hautausmaa ja kuitenkin huomattava osa metsäomaisuudesta rajan länsipuolelle. Kunnan itsenäisyydestä ei ollut ensin varmuutta. Kuntalaiset halusivat pitää jäljelle jääneen Uukuniemen itsenäisenä ja lopulta sisäministeri ja maaherra puolsivat hanketta. Niin Uukuniemi jatkoi itsenäisenä.

Uukuniemen siirtoväki sijoitettiin seuraaviin kuntiin (lähde: Uukuniemi-kirja):
Härmä, Alahärmä, Kauhava, Kortesjärvi, Lappajärvi, Alajärvi, Vimpeli, Karstula, Soini, Lehtimäki.

Kaikki uukuniemeläiset eivät kuitenkaan mahtuneet näihin kuntiin ja niin Uukuniemi-kirjassa mainitaankin huomattavasti edellistä pidempi lista paikkoja, joissa on uukuniemeläissiirtolaisia:
Saari, Parikkala, Joutseno, Savitaipale, Sippola, Kesälahti, Kitee, Rääkkylä, Punkaharju, Kerimäki, Joroinen, Rantasalmi, Ristiina, Kärkölä, Nastola, Artjärvi, Myrskylä, Orimattila, Pukkila, Helsingin pitäjä, Hämeenkyrö, Alavus, Laihia, Veteli, Lohtaja, Rautio, Kannus, Toholampi, Sievi, Ylivieska, Nivala, Oulainen, Pattijoki, Saloinen, Kiiminki, Tyrnävä, Pulkkila, Reisjärvi, Haapajärvi ja Pihtipudas.

Kauppaloista mainitaan Lauritsala, Karkkila ja Loimaa ja kaupungeista Helsinki, Turku, Tampere, Lahti, Savonlinna, Kuopio, Jyväskylä, Kokkola, Raahe, Oulu ja Kajaani.

Kirvestä hiomassa

Kumpu jäi sodan jälkeen kokonaan Uukuniemen puolelle. Kuvassa kirveen hiomista pian sodan jälkeen ilmeisesti jollain kumpulaisella pihalla.

Sahaamassa Sahaamassa

Siirtolaisten asutus- ja jälleenrakennustyö tiesi sahureille kiireisiä aikoja. Kuka tunnistaa kenelle Onni Pirhonen sahaa näissä kuvissa?

Uukuniemi-Seura perustettiin 1952 kotiseudun muistojen ja perinteiden vaalijaksi. Uukuniemi-Seura kokoaa edelleen vanhat ja uudet uukuniemeläiset pitäjäjuhliin vuosittain sekä ylläpitää Pitäjäntupaa ja pientä kotiseutumuseota Kirkkomäellä.

Uukuniemi sähköistettiin osin asemasodan aikana ja osin sodan jälkeen. Vaikka asuttiin syrjässä, sotien jälkeen yleistyneet hyödykkeet saavuttivat myös Uukuniemen. Kuntaan vedettiin puhelinlinjoja, koteihin hankittiin televisioita ja vähitellen myös autoja. Hevosella kulkeminen oli yleistä vielä 1960-luvulla. Sitten hevoset jäivät lähinnä harrastuskäyttöön. Ainakin kunnanjohtaja Tapanaisen perhe ajeli Tapaninajoja reellään vielä 1980-luvun lopulla.

Kummun puhelinkeskus 1977

Kummun puhelinkeskus toimi Tauno Suutarisen hoitamana pitkään, kunnes manuaalista keskusta ei enää tarvittu. Kuva vuodelta 1977. Soneran kotisivujen mukaan viimeinen käsivälitteinen keskus Suomessa korvattiin automaatilla vuonna 1980.

Uukuniemen väkiluku on laskenut jatkuvasti viime vuosikymmeninä. Vuoden 1980 lopussa Uukuniemellä oli kirjoilla 776 henkilöä. Vuonna 1990 väkiluku oli 711, mutta vuonna 1995 enää 612 ja 2000 567. Suurimmat poismuutot vuosien 1980 ja 2002 välillä olivat 1990-luvun alussa, jolloin Uukuniemen jätti vuonna 1990 47 ja 1991 36 henkilöä. (Tilastotiedot: Tilastokeskuksen StatFin-palvelu)

Uukuniemen kunnallispolitiikassa Keskustalla (entinen Maalaisliitto) on aina ollut suuri kannatus. Vuodesta 1996 uukuniemeläisille on ollut tarjolla myös puolueiden ulkopuolinen vaihtoehto. Samalla pienet puolueet ovat kadonneet kokonaan Uukuniemen puoluekentästä. Demokratian toteutuminen on ollut muutamissa viimeisissä vaaleissa kyseenalaista, kun valtuustoon pääsemiseksi on riittänyt kymmenkunta ääntä.

Kirjoittajan arvio on, että Uukuniemi oli kehittyneimmillään suhteessa koko Suomeen 1980-luvun lopussa. Tuolloin kunnassa oli kauppa ja posti joka kylässä. Niukkalan keskustaan oli rakennettu Osuuspankille uudet toimitilat, joiden yhteyteen avattiin kahvila. Kunnan väkiluku oli laskussa, mutta lasku oli vielä hyvin hidasta. Kunnassa oli joka kylässä kohtuullisesti lapsia ja paljon toimintaa lapsiperheille. Mannerheimin lastensuojeluliiton Uukuniemen osasto esimerkiksi järjesti vuosittain odotetun lastentapahtuman, Lystisunnuntain. Talvella hiihdettiin Hopeasompa-hiihtokilpailuissa.

1990-luvun lama sysäsi muuttotappiokäyrän jyrkempään kulmaan ja yritysten kulurakenteen tarkkaan seurantaan. Erityisesti Postipankin säästöt ulottuivat Uukuniemelle kipeinä. Uukuniemi menetti ensin sivukylien postit ja pian myös Niukkalaan jääneen postin. Postipalvelut siirrettiin kahvilaan, mutta postien työpaikkoja ei saatu takaisin. Pankki katosi jossain vaiheessa kokonaan kuvioista. Maatalouden harjoittaminen taas kävi epävarmaksi, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1995. Koska viljelijöiden tulot ovat riippuvaisia maataloudelle poliittisin päätöksin maksettavista tuista, tuotannon suunnittelu pitkällä aikavälillä on ollut hankalaa. Lähialueyhteistyössä Venäjän kanssa on saavutettu tavaraliikenteen rajanylitysasema, joka avattiin 4.7.1993, mutta muut itänaapuriin kohdistetut toiveet ovat jääneet korkeintaan suunnitelmien asteelle.

Uukuniemen nuorisoseuran näytelmäryhmä aktivoitui vuosikymmenien hiljaiselon jälkeen Puruveden kansalaisopiston opintoryhmänä. Keväällä 1992 ensi-iltansa sai Aili Lindénin Remontti ja seuraavana vuonna Teuvo Pakkalan Tukkijoella. Vuosina 1994 ja 1995 esitettiin klassikkonäytelmää Viulunsoittaja katolla (Stein - Bock). Vuonna 1995 esitettiin myös pienoisnäytelmiä, kuten hupailu Merkkimies.

Vakavampiin aiheisiin edettiin vuosina 1996 ja 1997, kun Kolmekymmentä hopearahaa esitettiin yhä uudelleen täpötäydelle salille Nuorisoseurantalolla. 1997 ja 1998 tehtiin lisäksi Papinniemen maisemaan näytelty versio muinaisesta hedelmällisyysriitistä, Ukon vakoista. 1997 ensi-iltaan tuli Huutokauppa. Historiallisten näytelmien perinne sai jatkoa 1998 Anu Kaipaisen Evakkotie-näytelmästä. Vuodesta 1999 eteenpäin näytelmäryhmä on liikkunut ohjelmistollaan jälleen kevyempään suuntaan. Lisää kuvia Uukuniemen näytelmäryhmän produktioista näytelmäkuvasivulla.

Evakkotie

Evakkotie oli Uukuniemen näytelmäryhmän suurproduktio, jonka tapahtumien sijoittaminen Uukuniemen kulttuurimaisemaan onnistui erinomaisesti.

1990-luvun lopulla Uukuniemi nousi kansan syvimpienkin rivien tietoisuuteen, kun entinen missi Satu Procopé valittiin Uukuniemen kunnanjohtajaksi. Procopén aikana nähtiin monenlaista aktivoitumista. Kirkonkylä sai kunnan ensimmäiset katuvalot lahjoitusten turvin. Kuntaan perustettiin uusi yhdistys, Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry., joka esimerkiksi alkoi järjestää heinäkuussa uutta kesätapahtumaa, KesäSenssejä. Turun yliopiston aloitettua Papinniemessä arkeologiset kaivaukset Uukuniemen ortodoksihistoria tuli suuren yleisön tietoisuuteen ja teeman ympärille kootut kesätapahtumat keräsivät runsaasti yleisöä.

Satu Procopé 1997

Satu Procopé sytytti Uukuniemen ensimmäiset katuvalot elokuussa 1997.

Satu Procopé 1997

Pohjoiskarjalainen turisti pyytää Procopélta muistoa kirjaansa samassa tilaisuudessa.

Satu Procopé oli ehdolla eduskuntavaaleissa sekä europarlamenttivaaleissa 1999. Europarlamenttivaaleissa kannatusta riitti aina Keskustan ensimmäiseksi varaedustajaksi saakka. Procopén kuntajohtajuus katkesi maaliskuussa 2000 uukuniemeläisten keskinäiseen nahisteluun, erityisesti kiistaan Uukuniemen siirtämisestä Pohjois-Karjalan maakuntaan. Maakunnan ja myös läänin vaihto ei monien värikkäiden vaiheiden jälkeen onnistunut.

Navigoi: Edellinen ajanjakso - Seuraava ajanjakso - Historian pääsivu