Meillä kaikilla on juuret

Navigoi: Edellinen ajanjakso - Seuraava ajanjakso - Historian pääsivu

Luterilainen Uukuniemi ennen Suomen itsenäisyyttä

1600-luku, luterilainen Uukuniemi muotoutuu

Uukuniemi suurimmillaan

Uukuniemi oli suurimmillaan vuonna 1631. Silloin siihen laskettiin kuuluvaksi myöhemmin Kesälahteen, Jaakkimaan ja Lumivaaraan kuuluneita kyliä. Kartta on kirjoittajan nykykarttojen pohjalta kokoama näkemys alueen koosta. Punainen alue kuvaa Uukuniemen nykyistä aluetta, jonka pohjoinen raja on vuodelta 1721 ja eteläinen 1947.

Ruotsin hallituksen määräyksen (v. 1622) mukaisesti Karjalan ortodokseja alettiin käännyttää "puhdasoppisiksi". 1600-luvun puoliväliin mennessä Käkisalmen läänin kuhunkin hallintakuntaan oli perustettu luterilainen seurakunta. Uukuniemen luterilainen seurakunta perustettiin 1632. Samana vuonna oman papin saivat myös Sortavalan maalaiskunta ja Jaakkima. Joukion (nyk. Parikkala) ja Kurkijoen papeista ensimmäiset maininnnat ovat vuodelta 1635.

Kun Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa lähti sotaretkelle Puolaan, Venäjä yritti valloittaa Karjalaa ja Inkeriä takaisin. Venäjä hyökkäsi vuonna 1656 Karjalaan. Alkoi ns. ruptuurisota (1656-58). Karjalan ortodoksiväestö tuki Venäjää, koska he pitivät hyökkääjiä vapauttajina Ruotsin sorrosta. Kahakat ortodoksien ja luterilaisten välillä yleistyivät. Kahakoissa surmattiin ihmisiä sekä poltettiin taloja ja kirkkoja. Kumpikin puoli kärsi vahingoista.

Kun Ruotsin joukot pääsivät voitolle, ortodoksit pakenivat joukoittain Venäjän puolelle. Puolan sodissa autioitunut Tverin lääni tuli olemaan ortodoksien uusi asuinpaikka. Ennen ruptuurisotaa Käkisalmen läänistä pakeni Venäjälle noin 11000 henkeä ja sodan aikana 26000 henkeä. Kaikkiaan paenneita voi olla yli 30000 henkeä, mikä olisi yli puolet kantaväestöstä.

1600-luvun viimeinen vuosikymmen oli ankarien katovuosien aikaa. Katovuosien jälkeen Suomen väkiluku oli noin 350000. Koko Ruotsissa oli vain noin 2 miljoonaa asukasta, vaikka maa oli suurvalta. Tämä tilanne ajoi Ruotsin ja kateelliset naapurimaat (Tanska, Saksi, Puola, Venäjä) jälleen sotatilaan. Suuri Pohjan sota alkoi vuonna 1700.

1700-luku, Uukuniemi jaetaan kahtia

Venäjä halusi Nevan alueen herruuden ja valtasi lähialueita, esimerkiksi Viron ja Liivinmaan 1700-luvun alussa. Venäjä alkoi miehittää Suomea vuonna 1714. Isonvihan aikana varsinkin ruotsalaista syntyperää olleet virkamiehet pakenivat lännemmäksi Karjalasta. Uukuniemen kirkkoherra Gregorius Wasténkin pakeni Rantasalmelle, mutta palasi takaisin, kun ei päässyt Laukaan kirkkoherraksi haettuaan tehtävää. Miehittäjä vaati Karjalan asukkailta tarvikkeita ja työvoimaa Pietarin rakentamiseen. Miehittäjiä vastaan syntyi sissiliikkeitä, mikä kovensi miehittäjän otteita.

Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan 1721, kun Ruotsin oli pakko pyrkiä rauhaan Norjaan tehdyn valloitusretken epäonnistuttua. Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle Viipurin läänin ja Laatokan pohjoispuolen. Uukuniemi jaettiin kahtia: läntiset kylät jäivät Ruotsin puolelle ja itäiset kylät Venäjälle. Venäjän puolelle jäänyt osa sai nimen "Vanha Suomi" tai "venäläinen Suomi". Vanha Suomi koostui kahdesta alueesta. Käkisalmen lääni oli jo ollut osa Venäjää ja siellä oli edelleen ortodokseja. Viipurin alue luterilaisasutuksineen taas kuului kulttuuriltaan läntiseen kulttuuripiiriin.

Jo parinkymmenen vuoden kuluttua Ruotsin nuorista aatelisista koostunut hattupuolue halusi palauttaa Ruotsille menetetyn suurvalta-aseman, vaikka maan armeija oli huonossa kunnossa. Ruotsi julisti sodan Venäjälle 1741. Sota päättyi kuitenkin venäläisten miehitykseen Suomen alueella. Ns. pikkuvihan tai hattujen sodan jälkeisessä Turun rauhassa 1743 Venäjä sai lisää luterilaista väestöä, kun länsiraja piirrettiin Kymijoen kohdalle. Vuoden 1743 raja halkaisi Puumalan, Sulkavan, Rantasalmen ja Kerimäen ja yhtyi Uukuniemellä vuoden 1721 rajaan.

Pietarin puolustamista ajatellen Venäjä sai huomattavan avun rajan itäpuolelle jääneistä Olavinlinnan, Lappeenrannan ja Haminan linnoituksista. Kustaa III yritti Ruotsin vallan saatuaan vielä palauttaa Uudenkaupungin ja Turun rauhassa menetettyjä alueita, mutta tämä Kustaa III:n sota päättyi rajamuutoksitta rauhansopimukseen Elimäen Värälässä 1790. Näin Karjala tuli 125 vuodeksi osaksi Venäjää.

Vanhasta Suomesta tuli Venäjän pääkaupunkia suojaava rajamaakunta. Vanhan Suomen alueelta muutettiin vilkkaasti Pietariin, ihmeelliseen suurkaupunkiin, paremman elämän toivossa. Entisille asuinsijoilleen jääneet pääsivät nauttimaan Pietarin vetovoimasta kaupungin huollon muodossa.

Rahtiliikenne toi toimeentuloa kauas Karjalan pohjoisosiin saakka. Uukuniemen sijainti kahden valtakunnan rajalla houkutteli kauppamiehiä asettumaan Uukuniemelle eri ilmansuuntiin tehtäviä kaupparetkiä varten. Paikallisille hevosmiehille tämä toi lisätienestiä, kun kauppiaita tavaroineen piti kuljettaa Pyhäjärveltä Laatokalle.

Venäläiset toivat omat hallinto- ja verotuskäytäntönsä Vanhaan Suomeen. Uukuniemeltäkin värvättiin miehiä Venäjän sotaväkeen. Hallitsija voi antaa aatelisilleen ja sotapäälliköilleen lahjoitusmaita vastineeksi valtiolle suoritetuista palvelusta. Uukuniemi nimettiin ensin merikadettikunnan lahjoitusmaaksi, mutta lahjoitus peruttiin myöhemmin. Lahjoitusmaiden avulla Suomi nivellettiin tiukemmin venäläiseen järjestelmään.

Navigoi: Edellinen ajanjakso - Seuraava ajanjakso - Historian pääsivu