Meillä kaikilla on juuret

Navigoi: Edellinen ajanjakso - Seuraava ajanjakso - Historian pääsivu

Luterilainen Uukuniemi ennen Suomen itsenäisyyttä

1800-luku, Ruotsi menettää Suomen

Uusi sota, Suomen sota, katkaisi alkaneen kehityksen Uukuniemellä. Ensin Ruotsi yritti vallata Vanhan Suomen takaisin. Sitten Venäjä hyökkäsi Savoon mutta tuli torjutuksi Porrassalmen taistelussa. Vuonna 1807 solmitun Tilsitin sopimuksen seurauksena Venäjän keisari Aleksanteri I päätti vallata Suomen. Suomen sota alkoi ilman sodanjulistusta hyökkäyksellä länteen Kymijoella ja Etelä-Savossa. Sodan seurauksena Ruotsi joutui luovuttamaan koko Suomen alueen Venäjälle Haminan rauhassa 1809. Vuonna 1811 Vanha Suomi yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan osaksi Venäjää.

Venäjän hallitsija Aleksanteri I määräsi Suomen edustajat kokoontumaan Porvooseen valtiopäiville. Valtiopäivät pidettiin maalis-heinäkuussa 1809. Suomen säädyt vannoivat uskollisuudenvalan keisarille ja sen jälkeen hallitsija teki päätöksiä suuriruhtinaskunnan asioista. Valtiopäiville kokoontuneet säädyt toimivat näissä päätöksissä neuvonantajan asemassa. Uusi hallitsija pyrki pitämään huolen siitä, että kansalaiset kääntyisivät ongelmitta hänen alamaisikseen. Niinpä säätyläisille tarjottiin uusia mahdollisuuksia virkapaikkojen ja Venäjän armeijan upseeripaikkojen muodossa. Porvariston hyväksi luvattiin tukea taloudellista toimeliaisuutta.

Talonpoikia hyödytti ruotuarmeijan lakkauttaminen, verorästien antaminen anteeksi ja lupaus siitä, että venäläistä maaorjuusjärjestelmää ei uloteta koskemaan Suomen talonpoikia. Maaseudulla maattoman väestön asemaan ei tullut parannusta, pikemminkin varallisuuserot kasvoivat kun tilalliset saivat erilaisia helpotuksia.

Suuriruhtinaskuntaan perustettiin oma keskushallinto ja runsaasti virastoja. Keisari määräsi vuonna 1812 Helsingin Suomen pääkaupungiksi. Helsinki sai Senaatintorin ympäristöön uuden aseman edellyttämät hallintorakennukset 1850-luvun puoliväliin mennessä C.L. Engelin kynästä. Maaseudun savupirttien ja Helsingin empirekeskustan ero oli melkoinen. Suomi alkoi kaupungistua 1860-luvulta lähtien, mutta koko 1800-luvun ajan pysyi silti vahvasti maatalousmaana. Vuonna 1859 sallittiin kauppaliikkeiden perustaminen myös maaseudulle.

1800-luku oli Suomessa kuten koko Euroopassa kansallisen heräämisen aikaa. Suomalaisille alkoi muodostua kansallinen identiteetti - ei enää kuuluttu Ruotsiin eikä kiinteästi Venäjäänkään, olihan maalla autonomia. Suomen suvun juuria etsittiin Karjalasta karelianismin aatteen omaksuneiden taiteilijoiden toimesta. Elias Lönnrot kiersi karjalaiskyliä keräämässä talteen kansanlauluja ja -perinnettä. Lönnrot kävi esimerkiksi vuonna 1828 aikaisemmin Uukuniemeen kuuluneen Kesälahden Hummovaarassa kuuntelemassa Juhana Kainulaisen runonlaulantaa ja sai näin 57 runoa Kalevalaan. 1800-luvun loppupuolella vanhakantaiseen Karjalaan tekivät matkoja niin kuvataiteilijat kuin säveltäjätkin. Paitsi henkisesti myös taloudellisesti Karjala oli jälkeenjäänyttä aluetta. Alueen asukkaat elivät kylissään metsien keskellä ja järvien saartamina omavaraistaloudessa. Kankaita, astioita ja rihkamaa kiertelivät myymässä laukkukauppiaat, "laukkuryssät".

1800-luku oli myös voimakkaan uskonnollisen herätyksen aikaa. Uukuniemelle herätys levisi renqvistiläisen herännäispappi August Noposen mukana. Noponen toimi Kesälahdella 1885-1887, mihin uukuniemeläiset soutivat joukoittain kuuntelemaan häntä.

Keskeisessä asemassa Uukuniemen herätysliikkeessä olivat "Niukkalan aseveljet" Paavo Sihvonen (1864 - 1946) ja Olli Hälvä (1869 - 1944). Uukuniemellä vaikutti myös "Karjalan naisprofeetta" Helena Konttinen (o.s. Eronen, 1871 - 1916). Konttinen syntyi Uukuniemen Mensuvaarassa, mutta alkoi saada horrostiloja vasta aikuisiällä asuessaan Jaakkimassa.

Uukuniemeläisen herätysliikkeen keskukseksi muodostui Konttisen uusi koti Sikopohjan Parikanniemessä, jonne Konttinen muutti vuonna 1907. Konttisella oli kyky nähdä tulevaisuuteen ja runsaasti armolahjoja. Kirjan "Eräs meidän ajan Profeetta" mukaan Konttinen mm. ennusti vuonna 1906 ensimmäisen maailmansodan alkamisen. Herätys laajeni Uukuniemellä joka kylään ja pitäjään syntyi suuri maallikkosaarnaajien joukko. Helenan kotipaikalle syntyi orpokoti, joka toimii nykyään Parikanniemisäätiön ylläpitämänä Ristiinassa.

Tarvittava liikkuminen ja tavaroiden kuljetus hoidettiin 1700-1800-luvuilla vesiä pitkin ja hevosilla. Karjalaan rakennettiin junarata 1800-luvun lopulla, mutta Uukuniemelle ei saatu omaa asemaa. Lähin asema oli Jaakkiman Nivassa, josta oli Uukuniemen Ristlahteen parikymmentä kilometriä. Liikennevälineiden kehittyminen antoi uudenlaiset mahdollisuudet liikkumiseen niille, jotka asuivat jonkin reitin lähistöllä.

Uukuniemen kunta syntyy

Kunnallishallinto erotettiin seurakuntien hallinnosta asetuksella vuonna 1865. Asetuksen mukaan kunnan hallintovaltaa käyttäisi jatkossa kuntakokous ja toimeenpanovaltaa kunnallislautakunta. Uukuniemen kunnallislautakunta valittiin kuntakokouksessa 27.12.1871. Päätösvalta kunnan asioissa siirrettiin lailla kunnanvaltuustolle Suomen itsenäistyttyä. Kunnallislautakunta jatkoi edelleen toimeenpanevana elimenä. Lautakuntia perustettiin erikseen tietyille asioille, kuten köyhäinhoito.

Uukuniemi-kirjan mukaan ensimmäiset kirjalliset merkinnät uukuniemeläislasten lukutaidosta löytyvät 1600-luvun lopulta. Uukuniemellä oli 1800-luvulla kiertokoulu ja kansakoulu päätettiin perustaa 1869. Kansakouluasetus oli annettu 1866. Koulunpito alkoi kuitenkin vasta 1880, kun kirkkoherra Walle sai kuntalaiset päättämään koulun perustamisesta ja koulu sai käyttöönsä huoneiston Kokonlahdesta. Seuraavaksi koulu perustettiin Kalattomaan (1892), Ristlahteen (1903), Niukkalaan (1906), Latvasyrjään (1907) ja Mensuvaaraan (1909).

Kun koulupiirijakoa muutettiin, kouluja perustettiin lisäksi Ännikänniemeen (1913), Parikkaan (Niemen koulu 1919), Matriin (1923), Kumpuun (1926), Härkälään (1930), Karsikkovaaraan (1926) ja Vääräänmäkeen (1938). Uukuniemen kirkonkylässä oleva koulu on perustettu Kokonlahden ensimmäisen koulun korvaajaksi 1906. Uukuniemen kirjasto perustettiin jo 1800-luvulla. Kuten muukin kansan sivistämiseen tähtäävä hanke, kirjastotoiminta levisi Uukuniemelle seurakunnan kautta. Uukuniemen kirjastosta on tietoa Wiipurin läänin kirjastojen historiassa.

Uukuniemen Nuorisoseura pitäjän henkisen elämän vahvistajana

Uukuniemen Nuorisoseuran säännöt on vahvistettu vuonna 1865 ja näin ollen Uukuniemen nuorisoseura on Laatokan Karjalan vanhin. Seuran perustajiin kuului kirkonkylän herrasväkeä: ensimmäisistä dokumenteista löytyy esimerkiksi nimet Walle, Schröder ja Nordenskiöld.

Nykyään nuorisoseuran suurin toimintamuoto on näytelmäryhmä, joka sekin perustettiin ensimmäisen kerran jo 1900-luvun alussa. Teuvo Pakkalan "Tukkijoella" (1899) lienee esitetty nuorisoseuran toimesta jo tuoreeltaan ja toisen kerran näytelmäryhmän uuden tulemisen aikaan 1990-luvulla.

1990-luvulla nähdyn seurakunnan joidenkin luottamushenkilöiden ja nuorisoseuran näytelmätoiminnan välisen pienen konfliktin nähneenä syyllistyn jälleen jälkiviisasteluun: Uukuniemen nuorisoseuran perusti sata vuotta sitten seurakunnan edustaja, Uukuniemen rovasti Walle perheineen nuorison henkisen harrastuksen lisäämiseksi!

Navigoi: Edellinen ajanjakso - Seuraava ajanjakso - Historian pääsivu