Meillä kaikilla on juuret

Navigoi: Seuraava ajanjakso - Historian pääsivu

Ristiretkien aika

Taistelu Karjalan herruudesta ja Suomen ensimmäinen itäraja

Karjalaisten heimo ja karjalaiset ovat olleet olemassa ainakin lähes 1000 vuotta. Viikinkiajan Suomessa (800 - 1025 jKr.) erottuivat Suomen, Hämeen ja Karjalan heimot. Karjalan asutus vahvistui ja kasvu oli mahdollista, koska eräretket tarjosivat toimeentulon alueen asukkaille ja kauppaa voitiin käydä useisiin ilmansuuntiin: Novgorodiin, Kiovan Venäjälle, Bysanttiin, Mesopotamian ja Lähi-idän maihin, Ruotsiin...

Karjalainen identiteetti lujittui ristiretkiajalla (1025 -1300 jKr.), sillä maanviljely vakiintui ja ihmiset jäivät asumaan tiettyyn paikkaan jatkuvien eräretkien sijaan. Kaskiviljely mahdollisti aiemmin asumattomien seutujen asuttamisen. Karjala sijaitsi ja sijaitsee edelleen kahden suuren kulttuuripiirin välissä: roomalais-germaaninen ja bysanttilais-slaavilainen kulttuuri ja niiden vuorovaikutus ovat jättäneet jälkensä karjalaiseen kulttuuriin. Taistelut Karjalan omistajuudesta ovat toistuneet historiassa ristiretkiajalta lähtien. Sekä Ruotsin että Novgorodin puolelta tehtiin hävitysretkiä Suomen maakuntiin. 1200-luvulla Ruotsi ja Venäjä (Novgorod) taistelivat Suomen ja Karjalan hallinnasta. Ruotsalaiset käännyttivät Lounais-Suomen väestöä kristinuskoon ja taistelemaan Novgorodia vastaan. Ruotsin kolmas ristiretki huipentui Viipurin valloittamiseen ja Viipurin kivisen linnan rakentamiseen vanhan puisen karjalaislinnan tilalle 1293. Tästä alkoi sota, joka loppui vasta Pähkinäsaaren rauhaan 1323. Tällöin Karjala ensimmäistä kertaa jaettiin Ruotsin ja Venäjän kesken. Tuolloin Karjalassa oli yli 20 pitäjää eli pogostaa. Ruotsille päätyi niistä kolme: Jääski, Äyräpää ja Savilahti (Savo). Uukuniemen alueet jäivät Pähkinäsaaren rauhassa Novgorodin puolelle, kun rajalinja vedettiin Uukuniemen eteläpuolelta Rautjärven kohdilta Savonlinnaa kohti.

Linkkejä Pähkinäsaaren rauhaan liittyen:

Navigoi: Seuraava ajanjakso - Historian pääsivu